Tausta
Kalkkunoiden kuljetusolosuhteiden vaikutuksia lintujen kokemuksiin, on tutkittu tieteellisesti yllättävän vähän. Nykyiset määräykset/suositukset kalkkunoiden kuljetusolosuhteille perustuvat pitkälti kokemusperäiseen tietoon ja käytännön näkökohtiin. Kalkkunoiden kuljetusolosuhteet eivät eläinsuojeluviranomaisten mielestä aina ole hyvät, mutta ilman tutkittua tietoa, on uusien suositusten luominen vaikeaa. Toisaalta, nopeakasvuiset kalkkunalajikkeet mahdollistavat teollisuuden aikeet kasvattaa kalkkunoiden teuraspainoa nykyisestään, joten tutkitun hyvinvointitiedon tarve on kalkkunoiden osalta ajankohtainen.
Kuljetuskalustosta puhuttaessa keskitytään usein siihen, minkälaisia asentoja käytettävissä oleva laatikko mahdollistaa kalkkunalle. Usein esiintynyt käsite on matala seisoma-asento (ns. low standing position), josta ei kuitenkaan löydy tieteellistä kuvausta. Matalaksi seisoma-asennoksi kutsutaan käyttäytymistä, jossa lintu seisoo kintereet irti lattiasta, mutta jalat koukistettuina. Ei ole aiemmin tutkittu, onko kyseessä kalkkunan vapaehtoisesti valitsema, luontainen käyttäytymismuoto, vai rajoitetun laatikkokorkeuden aiheuttama muutos normaaliin seisoma-asentoon.
Kuljetuslaatikon kokonaistilan rajoittaminen saattaa vaikutta kalkkunan asentoihin siten aiheuttaen epämukavuutta ja stressiä. Toisaalta, rajoitettu tila kuljetuslaatikossa saattaa estää tiettyjä, kalkkunan hyvinvointia ja teuraslaatua heikentäviä käyttäytymismuotoja, kuten toisten kalkkunoiden nokkimista ja selkään nousemista.
Tässä yhteistutkimushankkeessa selvitettiin kahdessa osakokeessa, miten kalkkunoiden hyvinvointiin vaikuttaa kuljetuslaatikoiden koko (kaupalliset 40cm ja 55cm ja vapaa korkeus 90 cm) ja eläimen paino (16 kg ja 17 kg).
Tulokset ja pohdinta
Mikään tutkittavista kaupallisessa käytössä olevista kuljetushäkeistä ei osoittautunut olevan optimaalinen lintujen hyvinvointia ajatellen; 40 cm korkeissa kuljetushäkeissä linnut eivät kykene seisomaan, eivätkä kääntymään ympäri. Linnut myös läähättävät nokka auki teurastamon odotustilassa enemmän matalammissa kuin korkeimmissa häkeissä. Läähättämisen voidaan katsoa aiheutuvan liian kuumasta lämpötilasta tai stressistä tai näiden yhteisvaikutuksesta. Toisaalta, 55cm korkeissa kuljetushäkeissä on enemmän siipivaurioita sekä selkänaarmuja, jotka ovat todennäköisesti syntyneet joko lastauksen tai kuljetuksen aikana.
Matala seisonta-asento ei tämän tutkimuksen perusteella ole lintujen luontainen seisonta-asento paikallaan olevassa häkissä, vaan lähinnä lyhytkestoinen seisomaan nousuyritys. Matalaa seisoma-asentoa esiintyi myös tilavammissa kuljetushäkeissä, mutta ainoastaan linnun noustessa ylös tai käydessä makuulle, ei koskaan itsekseen, toisinkuin 40 cm korkeassa häkissä.
Eri häkkikokojen välillä ei ollut merkittäviä eroja lihanlaadussa tai stressihormonipitoisuuksissa. Sen sijaan, tutkituilla linnuilla oli korkeat veren kreatiinikinaasin peruspitoisuudet, mikä on merkki solutuhosta. Ilmiö on yhdistetty aikaisemminkin nopeasti kasvaviin kalkkunoihin, erityisesti niiden suurien rintalihassolujen hajoamiseen kasvun aikana. Elopainon lisääntyminen näkyy myös lintujen käyttäytymisessä; linnun elopainon lisääntyminen kilolla vähentää kuljetushäkissä lintujen aktiivisuutta, ja lisää niiden keinahtelua puolelta toiselle maatessa.
Kyseiset tulokset auttavat tunnistamaan kalkkunoiden hyvinvoinnin kannalta kriittisiä kuljetuksen vaiheita. Tuloksia voisi käyttää avuksi mm. läpinäkyvän ja strukturoidun teuraslintujen hyvinvoinnin seurantajärjestelmän kehittämisessä. Tällaisella lisättäisiin tuotteen eettistä arvoa ja helpotettaisiin laadunseurantaa.
